Uusi elämäntapa

Elämäntapasiivous on jatkunut. Tämä alkuvuosi on mennyt tutkiessa asioita niin oman hyvinvoinnin kuin ympäristön, luonnon ja ennenkaikkea eläinten olojen kannalta. Tieto lisää tuskaa. Toisaalta tuo tuska sai myös toimimaan. Itse asiassa olen nyt siinä tilassa missä aina sisimmässäni halusin olla mutta ... syystä tai toisesta aina harha-askel toisaalle ja olin taas valtavirran imussa jossa tärkeimpänä asiana tuntui olevan oman vatsan täyttäminen mitä ihanimmilla herkuilla sen enempää miettimättä kuinka ne herkut on tuotettu. Nyt tiedän. En tiedä kaikkea mutta sen verran että ymmärrän nyt olla ottamatta enää osaa liha- ja maitotalouden tehotuotannon ylläpitämiseen. Nimeni on Johanna. Olen matkalla vegaaniuteen.

Paljon on vettä virrannut...

Niin. Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa siitä kun viimeksi tänne jotain kirjoitin. Elämä on heittänyt hieman uusille urille... Tai no, uusille ja uusille. Hirmuisen eläinrakkaana ihmisenä lihansyönti on aina aiheuttanut mielipahaa ja välillä jäänytkin kokonaan pois. Kunnes taas repsahtanut. Viime syksynä jälleen jätin lihan pois, sopivasti sain vielä vertaistukea Lihaton Lokakuu -kampanjan tiimoilla ja siitä se lähti jatkumaan luontevasti.  Jouluna 2013 ei tässä talossa kinkkua paisteltu. Mies osti itselleen pari säälittävää vakuumipakattua siivua kinkkua itselleen, minä herkuttelin uusilla kokeiluilla; rosollista tehtiin lämmin salaattiversio, palsternakka sai parmesaania ja pähkinää kylkeensä, porkkana- ja lanttulaatikkoa... toki kalaakin, paljon kalaa  itse asiassa ja eri tavoin valmistettuna. Perinteisestä jouluähkystä ei tietoakaan ja se antoi vain pontta jatkaa, oikealla tiellä oltiin

Jouluaaton kattaus

Muunneltu rosolli

.